Edellinen viikonloppumme oli melko arkinen, mutta se meni nopeasti työ parissa. Olimme iltavuoroissa torstaista lauantaihin ja sunnuntaina teimme aamuvuoron, josta oli hyvä jäädä vapaalle.
Työpäivät sujuvat hyvin, teen itsenäisesti hoivatyötä ellei siihen edellytetä useampaa hoitajaa esimerkiksi kaksin hoidettavat asukkaat. Ohjaajani kehui minua, kuinka olen mukavan oma-aloitteinen ja että minusta huomaa, että olen tehnyt jo paljon töitä hoitotyön parissa. Se tutui kivalta. Työskennellessä Suomikodissa on mukava, kun voi keskittyä erilaisiin asioihin itä on hoitotyö parissa tottunut kiireen keskellä eli asiat voi tehdä kaksi kertaa rauhallisemmin ja vielä jää aikaa esimerkiksi jutusteluun. Toisaalta se turhauttaa joskus, että aikaa on vielä paljon. Etenkin iltavuorossa, jos asukkaat haluavat mennä petiin aikaisin niin loppuilta ei tunnu menevän eteenpäin ollenkaan tekemisen puutteen vuoksi. Aina yritän itse löytää jotakin tekemistä, kuten pyykit, keittiön ja muiden tilojen siistiminen tai asukkaiden vaatekaappien siistiminen.
Harjoittelu ja ruotsissa olo alkaa kohta olla puolessa välissä. On ollut kivaa, mutta toisaalta tuntuu, että täällä on ollut jo todella pitkään ja olisi ikävä kotiin, mutta luulen että viimeiset viikot menevät nopeasti. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti